Vääräkosken kartano on historiallinen tehtaanpatruunan kartano, jonka Vääräkosken kartonkitehtaan 1898 perustanut sekä Tampereella sahoja omistanut tehtailija, insinööri ja tehtaanpatruuna Gustav Adolf Lönnqvist rakennutti 1920 -luvun alkupuolella vuonna 1919 palaneen pitsihuvilatyyppisen kartanorakennuksen tilalle. Kartanorakennus, joka lopullisesti valmistui 1922, on tyyliltään uusklassistinen mansardikattoineen, muistuttaen 1700 -luvun kartanoarkkitehtuuria.

Kartanon päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Matti Visanti (aiempi, vuoteen 1936, August Mattias Björklund.) Kartanorakennus on esitelty julkisivupiirrustuksineen Matti Visannin elämänkertakirjassa (Mäkelä Riitta 1985, Matti Visanti kuvataiteiden monitaitaja, Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, Oulu).

Vääräkosken kartano on museoviraston toimesta suojeltu, kuten myös Vääräkosken kartonkitehtaan muut rakennukset ja tehdasaluekin. Tehtaanpatruuna Lönnqvist ehti juuri nähdä kartanon valmiina, hän kuoli sen valmistuessa 1922. Vääräkosken kartanon päärakennuksen pinta-ala on noin 800 m2, nykyisten eri sivurakennusten noin 200 m2. Alunperin kartanoon ja tehtaaseen (Lönqvistin omistuksiin) on kuulunut hieman yli 1.000 ha maata, pääosin metsää sekä merkittävät koskiosuudet Vääräkoskessa ja Ryötön koskessa Inhanjoella. Ähtäriläiset kutsuvat etelä-pohjalaiseen tapaan kahta tehtaanpatruunan kartanoaan niiden päärakennusten mukaan pytingiksi, on Inhan Pytinki ja Vääräkosken Pytinki. Etelä-Pohjalaisille Pytinki on siis (suuri) rakennus.

Vääräkosken kartanon omistajina ovat sen historian aikana olleet tehtailija G.A.Lönnqvist 1898-1922, G.A.Lönnqvistin perilliset Ay 1922-1957, Jean ja Brita Seraidaris 1957-1977, Janni Seraidaris 1977-78, Vääräkoski Oy 1978-1986 (Ahti Hintsa, Ensio Niemelä ja Raimo Lamminaho), Rainer ja Helvi Roth yhtiöineen 1986-87, Aija ja Arto Merisalo yhtiöineen 1987-1993, Liikekiinteistöjen Vuokraus Oy (sijoittaja Olavi Saarisen yhtiö) 1993-1994 ja Villa Hintsa Oy (Hintsan perhe) 1994 – edelleen.

Vääräkosken kartanon löydät myös Facebookista!